Runsas satatuhatta suomalaista alle kolmekymppistä nuorta on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa tai koulutusta ammattiin. Kouluttautumiseen panostavalle yhteiskunnalle määrä on hälyttävän suuri. Nuorten aikuisten osaamisohjelmalla yritetään saada nuorille ammatti ja eväät tulevaisuuteen.

Nuorten aikuisten osaamisohjelman (NAO) avulla pyritään saamaan runsaalle kolmannekselle tutkintoa vailla olevista nuorista tutkinto alkuun tai valmiiksi vuosien 2013–2016 aikana.

Kohderyhmään kuuluvat nuoret ovat taustoiltaan varsin erilaisia. Osa nuorista saattaa olla mukana työelämässä, toiset keskeyttäneet opintonsa ja moni on työtön. Suurin osa nuorista hakee peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen. Kuitenkin vuosittain noin viisituhatta nuorta ei jatka opiskelua.

– Keskeyttämistä ammatillisessa koulutuksessa tapahtuu todella paljon. Siinä heitetään hukkaan yhteiskunnan voimavaroja, huokaisee Palvelualojen ammattiliitto PAMin kehittämisjohtaja Saana Siekkinen.

PAMin jäsenistössä on runsaasti nuoria aikuisia ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

– Tehtävämme on kertoa koko jäsenistöllemme mahdollisuuksista kouluttautumiseen. Ammatillinen osaaminen on työuran kannalta välttämättömyys, jotta on valmiudet oppia uutta muutostenkin edessä. Se on peruslähtökohtamme.

Myös maahanmuuttajat ovat hyvin edustettuina PAMin jäsenistössä. Maahanmuuttajien koulutustason nostamisessa pitäisi kiinnittää huomioita siihen, että kielitaito voi olla oppimisen este. Työministeri Lauri Ihalainen totesikin loppuvuonna 2013 puheessaan Ami-säätiön 40-vuotisjuhlasssa, että maahanmuuttajien ammatillista ja kielikoulutusta yritettäisiin yhdistää.

– Amiedu on saanut ammatillisten ja kielikoulutusten yhdistämisestä pilottihankkeen avulla erittäin hyviä tuloksia. Se on ollut yritysasiakkaillemme kiinnostava ja toimiva ratkaisu, kertoo Amiedun avainasiakaspäällikkö Kirsi Talikainen.

Miten viesti menee perille?

Jotta viesti kouluttautumisen tärkeydestä tavoittaisi nämä nuoret aikuiset, tarvitaan uudenlaisia keinoja. PAMin kehittämisjohtaja Saana Siekkinen ja Amiedun Kirsi Talikainen korostavat yhteistyötä oppilaitosten, työnantajien sekä etujärjestöjen kanssa.

– Olemme järjestäneet yhteistyössä työnantajien kanssa muun muassa avoimet ovet, joka osoittautui hyväksi tapahtumaksi ja sen tulemme järjestämään uudelleen. Meidän pitää jalkautua nuorten keskuuteen. Hyödynnämme esimerkiksi sosiaalista mediaa ja uskomme, että kohderyhmään kuuluvat nuoret voisivat kertoa koulutuksen hyödyistä toinen toiselle, kertoo Kirsi Talikainen.

Saana Siekkinen tuo myös esille työnantajien keskeisen rooliin nuorten tavoittamisessa ja kannustamisessa alan opintoihin.

– Nuorten ohjaaminen ammattiopintoihin saattaa vaatia pienemmissä työpaikoissa enemmän oppilaitosten tukea. Suuremmilla työantajilla toiminta on usein systemaattisempaa ja sitä tehdään oman henkilöstöosaston johtamana. Esimerkiksi kaupan alan työpaikoilta löytyy nuoria, joilta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Koulutus palvelee sekä työnantajan tavoitteita että tukee yksittäistä nuorta työntekijää.

Resursseja vaativaa toimintaa

NAO:n ensimmäisen toimintavuoden aikana on jo huomattu, että työtä on paljon ja se vie oppilaitoksissa resursseja. Opintojen keskeyttämisen pelko on aina olemassa, joten myös opiskelijoiden pitäminen oppilaitoksissa vaatii ponnisteluja. Esimerkiksi Amiedussa jokaiselle nuorelle on nimetty kummiohjaaja, joka antaa tukea alkuvaiheessa ja pitkin opintoja. Myös opintosuunnitelmia henkilökohtaistetaan ja sovitetaan nuorten elämään.

– On tärkeää miettiä laajemminkin nuorten asioita. Se mahdollistaa esimerkiksi opintojen ja työn joustavan yhdistämisen. Jos opinnot ovat nuorella aiemmin monesti keskeytyneet, on ehkä hyvä edetä vaiheittain. Lisätään työssä oppimista, yritetään saada nuorille enemmän oppisopimuspaikkoja vaikka tutkinnon osan suorittamiseen. Se voi auttaa eteenpäin, toteaa Siekkinen.

Onko NAO-ohjelman tavoite realistinen? Saana Siekkinen uskoo, että sen saavuttaminen on mahdollista, mutta peräänkuuluttaa tukitoimia oppilaitosten puolelta.

– Tarvitaan resursseja siihen, että opiskelijoista huolehditaan. Onnistumisista on kuitenkin hyviä näyttöjä: kun on ollut pieni ryhmä ja edetty pienin askelin. Mutta ilmaista se ei ole eikä niukin resurssein helposti toteutettavissa, painottaa Saana Siekkinen.

Entä mitä tapahtuu NAO-ohjelman jälkeen vuonna 2016?

– Ideaalitilanteessa NAO olisi osa oppilaitosten pysyvää toimintaa, ja siellä olisi tukitoimintaa sekä mahdollisuus joustavasti aloittaa opintoja ja siirtyä vaikka oppisopimuskoulutukseen matkan varrella, miettii Saana Siekkinen.

Tutustu Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan

Teksti: Sakari Tuomala
Kuva: Juri Puhakka