Pelillistämisen professori Juho Hamarin mukaan yhteiskunta ja kulttuuri pelillistyy. Hyötypelejä on kehitetty koulutuksen avuksi viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta viihde- ja hyötypelin yhdistämisessä ei ole saavutettu huippua. Yrityksille siitä olisi huomattavaa hyötyä, selvittää Hamari.

Pelillistämisen avulla pystytään muokkaamaan ihmisen motivaatiota työtä kohtaan. Esimerkiksi teollisuudessa voitaisiin käyttää World of Warcraft –tyylistä pelillistämistä, jossa työntekijöiden tavoitteena olisi yhteisen pelaamisen kautta kehittää työvaiheet nopeammiksi ja tehokkaammiksi. Sen olennaisina elementteinä olisivat muiden auttaminen ja kommunikointi. Pelin avulla yhteistyötä pystyttäisiin luomaan vaivihkaa toimivammaksi, sanoo Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopiston pelillistämisen professori, Juho Hamari.

Aiemmin hyötypeleihin on tuotu innostavia elementtejä viihdepelaamisesta, mutta jos pelaamisen halutaan tapahtuvat vapaaehtoisesti, tilanne pitää kääntää päälaelleen. Haasteena on se, miten viihdepeleihin pystyttäisiin lisäämään oppimistavoite mukaan.

Maailmalla on projekteja, joissa suuria pelejä valjastetaan oppimistarkoitukseen. Niissä oppimistavoitteet ovat läsnä, mutta eivät läpitunkevasti. Vielä en ole kuitenkaan törmännyt kokeiluun, jossa olisi tässä onnistuttu hyvin, kertoo Juho Hamari.

Peleihin voidaan luoda myös erilaista sisältöä erilaisille pelaajille. Toiset nauttivat enemmän yhteistyöstä, toiset kilpailusta. Hyvässä pelissä on tarinallisuutta, tiukkaa kilpailua, analyysiä pelistä, mahdollisuus aistiperäiseen immersioon, hyvin rakennettu grafiikka ja äänimaailma. Pelillistämisessä ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla kyse kokonaisesta pelistä, vaan enemmänkin tehtävästä ja tehtävärakenteesta, jotka ovat pelimäisiä.

Pelillistämistä pitäisi ajatella rakenteellisesti, tavoitteiden, välitavoitteiden ja narratiivin rakentamisen kautta. Eikä sen tarvitse välttämättä olla näyttävä, vaan tärkeintä olisi miettiä millaista palautetta sen kautta saa ja millaisia tavoitteita pelaajalle asetetaan, pohtii Juho Hamari.

Joukkoistamisessa hyöty- ja viihdepelien välimaastossa olevia pelejä on hyödynnetty onnistuneesti, esimerkiksi lääketieteen ongelmien ratkaisuun

Peliä on käytetty esimerkiksi proteiinin laskostuksen tutkimiseen. Siinä ihmiset ikään kuin pelaavat peliä, mutta siellä tehdyt ratkaisut tuottavat sellaista dataa, jota voidaan käyttää esimerkiksi syövän hoidon kehittämisessä.

Oppimisen tuloksia peleissä voi mitata

Virtuaaliset pelit mahdollistavat työn harjoittelua, sekä hienomekaniikan oppimista, josta yritykset ja oppilaitokset hyötyvät. Teknologian avulla uusien taitojen oppiminen tulee myös kustannustehokkaaksi. Tuloksia on myös mahdollista mitata monella tavalla.

Kovin suoraviivaisesti dataa ei ole mahdollista seurata, mutta arvosanat, oppijan oma kokemus oppimistuloksesta ja opettajan huomiot toimivat hyvinä mittareina. Mielekästä on mitata kokemuksia, jotka johtavat parantuneeseen oppimiseen, sanoo professori Juho Hamari.

Pelillistämisellä voidaan vaikuttaa oppijan motivaatioon, tunteisiin ja asenteisiin ja sitä kautta oppimiskäyttäytymiseen. Pelien tutkimuksessa on huomattu, että niillä on positiivisia vaikutuksia näihin asioihin.

Pelillistäminen hyödyttää yhteiskuntaa myös laajemmin. Juho Hamari haluaisi yhdistää avoimen tieteen, pelillisyyden ja demokratian, jonka kautta ihmisiä saisi tekemään yhdessä parempia päätöksiä.

Tulemme tulevaisuudessa osallistamaan ihmisiä politiikan tekoon ja demokratian toteutumiseen, sekä hahmottamaan maailmaa tieteen kautta. Tästä kaikesta voidaan rakentaa peli, jossa käsitellään maailman suuria haasteita yhteistoiminnallisesti. Aineistoina toimii tiede ja tutkimus. Olisi hienoa ratkaista haasteita tieteen ja pelaamisen avulla.

Juho Hamari

Pelillistämisen professori

Kauppatieteiden tohtori Juho Hamari aloitti Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopiston jakamassa professuurissa vuoden 2016 joulukuussa. Pelillistämisen professoreja on tiettävästi maailmassa vain yksi.

Hamari toimi aiemmin Tampereen yliopiston johtavana tutkijana Game Research Labissa ja samaan aikaan myös vierailevana tutkijana UC Berkeley School of Informationissa, Yhdysvalloissa. Hän on valmistunut tohtoriksi Aalto yliopiston kauppakorkeakoulusta vuonna 2015.

Teksti: Pirita Tiusanen
Kuva: Kimmo Brandt