Ammatillisen koulutuksen reformin yhtenä johtoajatuksena on ollut työpaikkojen korostuminen sekä oppimis- että arviointiympäristöinä. Uudistuksella pyritään entisestään lähentämään työelämää ja ammatillisia opintoja. Yhä suurempi osa nuorista opiskelisi oppilaitoksen työsalien ulkopuolella yhä pidemmän ajan ja saa tuntumaa siihen, mitä tulevalla työuralla vaaditaan. Koulutussopimuksen lanseeraamisella ja oppisopimuskoulutuksen rahoituksen korottamisella oppilaitosmuotoisen koulutuksen tasolle tavoitellaan määrällistä loikkaa työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Samalla työelämän vastuu ohjauksesta ja arvioinnista kasvaa.

Aiheen ympärillä käyty keskustelu on koskenut paljolti määrällisiä tavoitteita ja teknistä laskentaa siitä, miten paljon työelämä kykenee vastaanottamaan työuransa alkutaipaleella olevia nuoria. Nykyisten oppimisen tapojen ja opiskelijakunnan analyysi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Huomattava osa ammatillista tutkintoa suorittavista on työelämässä jo toimivia aikuisia, jotka kehittyvät omassa työssään tai tavoittelevat urallaan etenemistä. Usein he ovat aloittaneet koulutuksen yhdessä tuumin työnantajan kanssa ja usein työnantajalla on intressi henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen. Suuri osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu jo nykyisin työsuhteessa ja opinnot toteutetaan työn ohessa.

Onko reformi sitten yhdentekevä aikuisten työpaikalla tapahtuvan oppimisen suhteen?

Rahoitusjärjestelmä ohjaa koulutuksen järjestäjän toimintaa siinä missä muut säädökset ja normit. Oppisopimuskoulutuksen hinnoittelu oppilaitosmuotoisen koulutuksen tasolle lähinnä siirtää nykyistä työssä olevien aikuisten työpaikalla tapahtuvaa oppimista yhden otsikon alta toisen alle; samalla lisäten byrokratiaa sekä työpaikoilla että järjestäjillä. Suurempi vaikutus on rahoitusjärjestelmän muilla kannusteilla.

Uuden rahoitusjärjestelmän tavoitteena on palkita siitä, mitä järjestelmä suoritteina tavoittelee: tutkintoja ja niiden osia. Uudistus on lähtökohdiltaan erinomainen, jos tutkintokoulutusta toteutetaan, niin suoritteita pitää tulla. Se on kaikkien etu. Uudessa järjestelmässä vielä niin, että rahoituksellisesti voittaa se, joka tekee suoritteita suhteessa muita enemmän.

Polku tutkintosuorituksiin toteutuu erilaisissa oppimisympäristöissä, joissa kussakin on omanlaisensa ohjauksen ja koulutuksen muodot. Työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa suuri vastuu on työpaikkaohjaajalla ja koko työyhteisöllä. Hyvin toteutettu työpaikalla tapahtuva oppiminen organisoidaan siten, että opiskelija kykenee tavoitteellisesti ja laadukkaasti kehittämään osaamistaan kaikilla niillä tutkinnon perusteen alueilla, joihin hän työpaikalla kouluttautuu. Tutkintojen ja niiden osien tulisi syntyä mahdollisimman nopeasti.

Jää nähtäväksi, onko yrityksissä kaikilta osin ymmärretty koulutuksen järjestäjien uusi ansaintalogiikka. Mikäli työpaikalla tapahtuva oppiminen ei ole tutkinnoilla ja niiden osilla mitattuna tuloksellista, jää järjestäjältä pahimmassa tapauksessa saamatta 35 % siitä rahoituksesta, joka olisi ollut tarjolla, jos suorituksia olisi tullut.

Lienee selvää, että pidemmällä aikavälillä koulutuksen järjestäjä ei voi tehdä yhteistyötä sellaisen yrityksen kanssa, jossa opiskelevat opiskelijat jäävät kerta toisensa jälkeen ilman tutkintoa. Tavallaan siinä toteutuu myös valtiovallan tahto: ammatillisen koulutuksen ohjauksen tulee olla laadukasta ja opiskelijoihin on riittävästi panostettava. Yhteistyö sellaisten yritysten kanssa vähenee, jotka eivät tavoitteisiin kykene vastaamaan. Vielä on liian aikaista sanoa, jakautuuko yrityskenttä tässä suhteessa entistä voimakkaammin niihin, jotka toteuttavat työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja niihin, jotka kokevat sen tuottamattomana kulueränä. Toinen kysymys on se, miten julkinen valta kykenee yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa nostamaan esiin hyviä toimijoita ja miten kaikkia yrityksiä voidaan tukea opiskelijan ohjauksessa.

Yhtä kaikki reformi siirtää tuloksellisuusvaatimuksia myös työelämään ja yritysten kykyyn toteuttaa oppimisprosesseja siten, että opinnot toteutuvat laadukkaasti ja riittävän joutuisasti.

Kehityspäällikkö Ville Heinosen tehtävät Amiedussa liittyvät ammatillisen koulutuksen uudistukseen ja kasvupalveluihin.