”Onko kaiken aina pakko muuttua, grrrr…” kyseli aivan perustellusti Putous -tähti Aina Inkeri Ankeinen. Ja monen suomalaisen sydämessä läikähti. Tunsimme empatiaa ja osin myös sympatiaa. Käsi sydämelle, kuka meistä ei olisi näin silloin tällöin tai aika useinkin tuntenut. Turvallisuushakuisuus on kirjoitettu siksi syvälle ihmisen geeneihin. Pohjimmiltaan meissä jokaisessa asuukin pieni muutosvastarinnan kiiski. Hyvä näin.

Yksikään organisaatio, yksityinen tai julkinen, ei ole irrallinen saareke yhteiskunnassa. Turvasatama, jossa voisi elää päivästä toiseen eräänlaisessa lintukodossa ilman, etteivät globalisoituvan maailman laineet sitä liikuttaisi. Toimintaympäristön muutokset haastavat kiihtyvällä tahdilla jokaisen organisaation, sen aseman markkinoilla sekä sen edustamat tuotteet ja palvelut. Muutokset pakottavat ottamaan kantaa muutokseen sekä uudistamaan ja uudistumaan myös yksilötasolla.

Kansantalouden kannalta katsottuna Suomen sata vuotta kestänyt itsenäisyys on ollut menestystarina; bruttokansantuote ja sitä tietä myös hyvinvointi ovat olleet trendinomaisella kasvu-uralla. Ovat olleet siksi, että välillä meidän suomalaisten on ollut pakko uudistua, välillä siihen on johtanut oma halu. Ilman muutosta asuisimme vielä savupirteissä agraariyhteiskunnassa.

Mistä sitten johtuu, että moni meistä ymmärtää helposti historiassa tapahtuneita suuria, osin kivuliaitakin murroksia ja muutoksia, mutta pelkää huomenna edessä olevia pieniä? Johtuuko se osaksi siitä, että saavutettuamme omassa työroolissamme arvostetun ammattilaisien aseman, haluamme myös kaikin keinoin säilyttää tämän? Ja muodostaahan muutos yrityksen toimintamallissa tai organisaatiossa aina uhan vakiintuneelle asemalle.

Tutkimusten mukaan työuupumus ja riittämättömyyden tunne ovat merkittäviä ennenaikaista eläköitymistä selittäviä tekijöitä. Näiden molempien taustalta löytyy puutteita ammatillisessa osaamisessa. Kun nuoret menevät vaikkapa digitaidoillaan vasemmalta ja oikealta ohi, on suuri houkutus nostaa valkoinen lippu ylös ja astua sivuun … eläkkeelle.

Suomalainen ammatillisen koulutuksen järjestelmä on maailmanlaajuisestikin arvioituna aivan ainutlaatuinen; kattava, vaikuttava ja tehokas. Sen tarjoamien monimuotoisten koulutus- ja kehittämispalveluiden päämääränä on turvata ja kehittää niin yksiköiden kuin organisaatioiden kilpailuasemaa muutoksessa. Kumppanuuteen perustuva toimintamalli tuo koulutuksen järjestäjän työelämäpalvelut osaksi yritysten ja yhteisöjen muutoksenhallintaa.

Juuri nyt meneillään oleva ammatillisen koulutuksen reformi ja näköpiirissä oleva kasvupalvelu-uudistus ovat esimerkkejä siitä, että ammatillisen koulutuksen järjestelmällä on myös oma kyky uudistua. Suutarin lapsilla on siis kengät.

 

ammattikasvatusneuvos
Timo Karkola
johtaja, rehtori
Ami-säätiö, Amiedu