Vuosi on vaihtunut. Eri yritysten kumulatiiviset liikevaihtokertymät ovat vielä vaatimattomalla tasolla. Muutkin tavoite- ja tulosmittarit alkavat vasta hiljalleen ”herätä ja värähdellä” matkallaan kohti vuosisuunnittelun mukaista tavoitettaan. Vai sittenkään?

Jokainen tulosvastuullinen yritysjohtaja tarkkailee toimintaympäristöään; sen muutoksia ja murroksia. Yrittää ymmärtää mitä on tapahtumassa kansantaloudessa, asiakkaiden arvostuksissa, kilpailijoiden tekemissä ratkaisuissa. Onko vuodesta 2019 tulossa samanlainen kuin päättynyt vuosi 2018 oli? Eteneekö se trendiviivaimen osoittamaan yllätyksettömään suuntaan?

Onko ennakoitavuus yritystoiminnassa enää edes mahdollista, saati toivottavaa? Luovatko radikaalit innovaatiot entistä useammin ja suurempaa turbulenssia markkinoille?

Minkä pitäisi muuttua, jotta yritys olisi kiinnostava edelläkävijä tai aidosti aloitteellinen muutoksentekijä? Että ohjakset olisivat tiukasti yritysjohdon omissa käsissä, ei markkinoiden näkymättömän käden. Ettei yritys etenisi virran ehdoilla ilman airoja tai peräsintä vaan tiukasti itse asetettujen tavoitteiden suunnassa.

Yritysten johtamis- tai ohjausjärjestelmän perustan muodostavat mm. sen tarkoitus, pts- ja vuosisuunnittelutavoitteet sekä prosessikuvaukset ja toiminnanohjausjärjestelmät. Liiketoimintalähtöinen osaamisen johtamisen systematiikka sekä operatiivinen resurssi- ja koulutussuunnittelu ovat osa hr-johdon ja -yksiköiden managementselkärankaa.

Yhdessä sovituista käytännöistä kiinni pitäminen lisää ennustettavuutta ja varmistaa toiminnan tasalaatuisuuden, tai ainakin minimilaadun. Mutta ovatko ne samalla este luovuudelle ja innovatiivisuudelle, liiketoiminnan kehittämiselle ja strategiselle uudistumiselle? Miten löytää tasapaino eilisen, tämän päivän ja huomisen välille?

Menneessä eläminen tai mukavuusalueella toimiminen eivät mahdollista tämän päivän toimintaympäristön vaatimien radikaalien innovaatioiden syntyä. Asiakkaat haluavat parempaa laatua ja vaikuttavuutta sekä tehokkuutta. Asiakkaat haluavat nähdä toimittajissa kokemuksesta syntyvää näkemyksellisyyttä. Uskallusta esittää ja ottaa hallittuja riskejä yritystoiminnan jatkuvuuden, kasvun ja kehityksen edellyttämän transformaation toteuttamiseksi.

Jokainen yritysjohtaja haluaa omaan organisaatioonsa tai verkostoonsa tulevaisuuden tutkijoita, palvelumuotoilijoita ja digitalisaatioasiantuntijoita. Tahoja, joilla on kyky selittää uutta maailmaa ja toimia oppaina siinä. Uusien haasteiden lista on loputon. Mutta entä yritysjohto? Kuka esittää sille haasteen? Onko sillä, onko juuri minulla kyky ja halu kyseenalaistaa ja uudistaa oma tapani ajatella, tehdä päätöksiä tai toimia. Onko uudistuvalla yrityksellä uudistuva kyvykäs johto?

Keväällä valitaan ja toimintaansa aloittavat uusi eduskunta ja hallitus. ”Postiluukusta” putoilee eri edunvalvontaryhmien vaalitavoitteita tai hienostuneemmin viestejä päättäjille, muistioita tulevalle hallitukselle tai yhteiskunnallisen keskustelun avauksia. Jokainen niistä pyrkii ymmärtämään ja selittämään omista lähtökohdistaan meneillään olevaa murrosta sekä rakentamaan paremmin toimivaa, kilpailukykyistä suomalalaista yhteiskuntaa. Se kenen näkökulmasta paremmin ja millä keinoin vaihtelee joskus paljonkin.

Edustamani toimialan sanoitusta kohti tulevaa ovat mm. jatkuvan oppimisen reformi, kasvupalvelu-uudistus, kohtaanto-ongelman ratkaiseminen ja työperäisen maahanmuuton edistäminen. Miten sinä sanoitat yrityksesi ja toimialasi tulevaisuuden? Millaisissa verkostoissa ja ekosysteemeissä toimien saavutat ja säilytät hallinnan tunteen?

Hyvää uutta vuotta. Ollaan yhteydessä. Meillä voi olla enemmän yhteistä kuin ensisilmäyksellä arvaisikaan.

Ami-säätiö, Amiedu
ammattikasvatusneuvos
Timo Karkola
johtaja, rehtori

 

Kuva: Juri Puhakka