Amiedussa 14.-15.11. järjestettävien AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivien teemana on Teknologian murros. Yksi tutkimuspäivien Keynote-puheenvuoroista käsittelee robotisaation ja automatisaation mahdollisuuksia ja uhkia ammatillisen koulutuksen näkökulmasta.

 Tekniikan pedagogiikan professori Petri Nokelainen pitää esitelmän aiheesta ”Varastaako robotti työsi tulevaisuudessa? Nokelaisen esitys pohjaa Springerin Impact of digitalization in the workplace -kirjassa julkaistuun Mind or Machine? Opportunities and Limits of Automation1 -katsaukseen. Sen mukaan on hyvin vaikea ennustaa, onko yksikään ammattiala turvassa robotisaatiolta.

Nokelaisen mukaan on ennustettu, että ihminen pärjää tulevaisuudessa, kun 1. hänellä on kognitiivinen kyvykkyys ratkaista nopeasti vastaan tulevia konkreettisia ongelmia, 2. hän pystyy ajatella kriittisesti ja 3. hän on luova eli osaa ajatella laatikon ulkopuolelta.

Ja kun näin sanotaan, niin jo tulee vastaan kone, joka päihittää ihmisen. Näin on käynyt esimerkiksi Go-pelissä, jossa kone voitti maailman parhaana pidetyn pelaajan, Nokelainen kuvaa ennustamisen vaikeutta.

Hän kuitenkin muistuttaa, että robotin suunnittelee ihminen, sitä ylläpitää ihminen ja vaikka siinä on itseoppivaa älyä, se perustuu ohjelmakoodiin, jonka on luonut ihminen.

Toistaiseksi ihminen on vielä robotisaation herrana, vaikka olemmekin monessa asiassa automaation armoilla.

Nokelainen pitää ammatillisen koulutuksen turvatekijänä sitä, että moniin aloihin liittyy sosiaalisuus, empaatian kyky sekä taito asettua toisen asemaan ja kokea aidosti autonomisia tunteita.

Empaattisen reaktionkin voi opettaa robotille, mutta on eri asia selittää huolet ihmiselle, jolta haluaa myötätuntoa, sympatiaa ja halauksia kuin robotille, joka ei pysty tuntemaan.

Toki kehitys menee koko ajan eteenpäin ja robotteja voidaan ohjelmoida reagoimaan ja käyttäytymään ihmisten lailla, koskettamaan ja tirauttamaan vaikka kyyneleen.

Tekoäly mahdollistaa aika pelottavatkin skenaariot, vaikka toisaalta se mahdollistaa paljon hyvää esimerkiksi hoitotyössä. Tulevaisuudessa ihmistyövoima ei millään riitä siihen, että jokaisen hoitoa tarvitseman vanhuksen luona ollaan koko ajan.

Voiko robotilla korvata kaiken?

Nokelainen huomauttaa, että takavuosien ennusteet ovat menneet pieleen ala toisensa jälkeen. Kun 1940-luvulla IBM:n toimesta ennustettiin, että maailmassa tulee olemaan yhteensä viisi tietokonetta, niin tajuaa, kuinka pahasti väärässä on oltu.

15 vuotta sitten todettiin, että autonkuljettajat eivät ole vaarassa joutua digitalisaation uhreiksi. Todellisuudessa itseohjaavia autoja on jo tuotannossa ja raskaiden, ilman kuljettajaa kulkevien kuorma-autojen testit ovat käynnistyneet julkisilla teillä.

Tämäkin kehitys osoittaa, että ammattialojen säilyvyyden ennustaminen 10‒15 vuoden päähän on todella vaikeaa.

Tutkijan työtä on pidetty todella vaikeasti korvattavana. Silti jo nyt on olemassa tekoälysovelluksia, jotka pystyvät etsimään oikeat lähteet ja luomaan tieteellisiä raportteja.

Siksi ammatillisen koulutuksen tulevaisuutta kannattaa Nokelaisen mukaan visioida utopistisesta näkökulmasta.

Listaa kaikki ne asiat, joita kone ei pysty korvaamaan – ja totea sen jälkeen, että pitkällä juoksulla kone korvaa ne kaikki. Ihminen pystytään todella monien työtehtävien näkökulmasta mallintamaan koneeksi. Jollain aikavälillä syntyy täysin fyysiset ominaisuudet omaava robotti, joka pystyy kiipeämään tikapuilla ja menemään huoltokäytäviin, olemaan empaattinen ja luova.

Nokelainen on tutkinut myös oppimisen säätelyä. Opetustyöhön liittyy paljon muutakin, kuin faktojen esittämistä, älyllistä pohdintaa tai luovaa ongelmaratkaisua, se sisältää sosiaalista välittämistä.

Opetustilanteessa voidaan ajatella, että faktuaalisen tiedon välittämiseen kone on ihmistä parempi, koska se ei tee virheitä. Mutta tarvitaanko hirveän suurta tietomäärää vai tarvitaanko enemmän kykyä etsiä ja soveltaa tietoa ja rakentaa tilanteisiin sopivia toimintamalleja?

Juuri niitä kolmea asiaa: Ongelmanratkaisukykyä, kriittistä ajattelua ja luovuutta.

Filosofian tohtori Petri Nokelainen toimii tekniikan pedagogiikan professorina Tampereen yliopistossa. Nokelaisen tutkimusalueita ovat tekniikan alojen korkeakoulutuksen opetus ja oppiminen, ammatillinen kasvu, ammatillisten taitojen kehittyminen, oppimisympäristöt ja soveltavat monimuuttuja ja Bayesilaiset menetelmät. Nokelainen on Ammattikasvatuksen aikakauskirjan päätoimittaja, ja hän toimii useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä luottamus- ja asiantuntijatehtävissä.

Tutkimuspäivillä kuullaan mm. seuraavia esitelmiä:

  • Vertaisoppiminen yhtenä jatkuvan oppimisen muotona opettajan työssä
  • Itseohjautuva oppiminen ammatillisessa koulutuksessa:  opiskelijakokemuksia oppimisesta ja opiskelusta
  • Työelämässä oppiminen ammatillisessa koulutuksessa: osallistuminen, ohjaus ja osallisuus
  • Virtuaalitodellisuuden (VR, AR, MR, XR) oppimis- ja opetuskäytön tutkimuksen näkökulmia kompleksisen taidon oppimisen haasteista
  • Aikuiskouluttajan pehmeät taidot

Tutustu tarkemmin ja osallistu tutkimuspäiville >>

Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura OTTU ry

OTTU ry on tieteellinen seura, joka toimii ammattikasvatuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuneiden asiantuntijoiden ammatillisen kasvun ja tiedonvälityksen kanavana sekä heidän keskustelujensa ja pohdintojensa foorumina.